sunnuntai 8. heinäkuuta 2007

Huiputus


Aamuyöllä 01:50 oli lähtö lamppujen ja kuun valossa kohti huippua. Ensin kiivettiin jo tuttua reittiä jäätikän reunalle. Sitten varusteet kiinni ja lumelle mars. Nousu sujui suht mukavasti muutama sata metriä kunnes alkoi korkeus painamaan. Muutama askel ja lepo. Muutama askel ja lepo. Sitä toistetaan sitten pari sataa metriä ja löytää itsensä korkealta. Huipulla piti kiivetäkkin jonkun verran ja maisemat olivat mahtavat kunnes säiden haltija alkoi kiusaamaan. Ensin kaukana ollut pilvi tulikin lähemmäs ja juuri kun ensimmäiset olivat huipun korkeimmalla kohdalla (reilut 6100 metriä) ja muut 30-60 m alempana, niin alkoi satamaan lunta urakalla. Kuvia huipulta oli turha ottaa ja alaskin alkoi olla kiire kun jäljet hävisivät. Liian helppoa se vuorikiipeily oliskin jos ei säät olisi niin oikukkaat. Onneksi meidän ryhmän varusteet olivat kunnolliset ja alas päästiin kunnialla. Kaikilla nimittäin ei ollut ja silloin oli leikki kaukana.

Alas kiivettiin sankassa sateessa ja matka oli pitkä. Kun päästiin takaisin B.C.:hen, niin voitiin todeta että sielläkin pyryttää. Eli ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan aamua, jolloin lähdetään takaisin alemmas pois lumisateesta ja pakkasesta.

Ei kommentteja: