keskiviikko 1. elokuuta 2007
Jälkimaininkeja
Kiitokset kaikille reissussa mukana olleille. Kuvia valuu tänne blogiin päivien kohdille pikkuhiljaa ja tekstejä päivitetään vielä parempaan suuntaan. Kiitokset myös Veeralle, joka kirjoitti talteen Novan haastattelut ja julkaisi viestejä nettiin muiden ollessa Jetirajan takana..
tiistai 10. heinäkuuta 2007
Delhissa taas
No niin.. Nyt on retkikunta palannut turvallisesti Delhiin. Aamulla lennettiin Lehista Jetilla tanne. Pilvista on onneksi silla muuten lammot olisivat tuskaisen korkealla. Nytkin on reilut 30 astetta koko ajan.
Trekki on nyt sitten ohi ja kaikille jai varmasti hyva mieli siita. Maisemat olivat parhaimmillaan huikeita ja huonoimmillaankin ennennakemattomia. Saat olivat hyvin vaihtelevia. Aurinkoisella oli yli 30 astetta lamminta kun taas yolla saattoi olla pakkasta. Kylmalla saattoi sataa lunta ja lampimalla vetta. Korkeus oli jo ennalta tiedostettu vaikeuttavaksi tekijaksi ja yleisimpia vaivoja olivat paansarky ja mahavaivat. Myos hygienia ja ruokatottumukset antoivat oman lisansa mahavaivoihin. Lahes kaikki saivat retken aikana joitain oireita korkeudesta. Akklimatisoituminen sujui kuitenkin hyvin ja esimerkiksi ennen huiputusta olimme kaksi paivaa 5 kilometrissa ja olimme jo aiemminkin kayneet ko. korkeudessa useita kertoja.
Vuori saatiin siis myos valloitettua vaikka luonto pisti vahan hanttiin.. Kiipeaminen reilussa 6 kilometrissa on erittain raskasta seka fyysisesti, etta henkisesti kun joka kolmannen askeleen jalkeen joutuu vetamaan syvaan henkea :) Huipulle (6123 m) ehtivat muutamaksi sekunniksi ennen myrskyn puhkeamista Johanna, Jussi T., Petteri ja Joonas. Alle vartin matkan paassa (40-60 m alempana, parilla edellisella huipulla) olivatkin sitten lahes kaikki loput. Nopeasti lahestyneet pilvet peittiat koko huipun ja lumisateen peittama nakyvyys putosi niin alas, etta Tribuwan (opas) keskeytti huiputuksen ja vuorelta poistuttiin valittomasti ennen, kuin tilanne muuttui vaarallisemmaksi. Oli oppaan mukaan ensimmainen kerta, kun B.C.:llakin satoi lunta kesaaikaan. Eli ilmaston lampeneminen taitaa nakya tuossakin......
Sankan lumisateen vuoksi huipulta ei ole juuri kuvamateriaalia tarjolla, mutta vahan alempaa oli tarjolla todella huimia nakymia, joita jossain vaiheessa lisaillaan tanne, kunhan kamerat saadaan Suomeen, purettua ja kuvat editoitua.
Nyt menen takaisin ilmastoituun hotellihuoneeseen suihkuun ja sitten retkikunta menee syomaan. Huomenna lahtee illalla lento Suomeen ja Torstai-aamulla pitaisi koneen olla helsingissa. Ellei tallakin kertaa jouduta odottamaan Finskin bensamittarin korjausta seitsemaa tuntia, kuten menomatkalla...
Delhi out.
Trekki on nyt sitten ohi ja kaikille jai varmasti hyva mieli siita. Maisemat olivat parhaimmillaan huikeita ja huonoimmillaankin ennennakemattomia. Saat olivat hyvin vaihtelevia. Aurinkoisella oli yli 30 astetta lamminta kun taas yolla saattoi olla pakkasta. Kylmalla saattoi sataa lunta ja lampimalla vetta. Korkeus oli jo ennalta tiedostettu vaikeuttavaksi tekijaksi ja yleisimpia vaivoja olivat paansarky ja mahavaivat. Myos hygienia ja ruokatottumukset antoivat oman lisansa mahavaivoihin. Lahes kaikki saivat retken aikana joitain oireita korkeudesta. Akklimatisoituminen sujui kuitenkin hyvin ja esimerkiksi ennen huiputusta olimme kaksi paivaa 5 kilometrissa ja olimme jo aiemminkin kayneet ko. korkeudessa useita kertoja.
Vuori saatiin siis myos valloitettua vaikka luonto pisti vahan hanttiin.. Kiipeaminen reilussa 6 kilometrissa on erittain raskasta seka fyysisesti, etta henkisesti kun joka kolmannen askeleen jalkeen joutuu vetamaan syvaan henkea :) Huipulle (6123 m) ehtivat muutamaksi sekunniksi ennen myrskyn puhkeamista Johanna, Jussi T., Petteri ja Joonas. Alle vartin matkan paassa (40-60 m alempana, parilla edellisella huipulla) olivatkin sitten lahes kaikki loput. Nopeasti lahestyneet pilvet peittiat koko huipun ja lumisateen peittama nakyvyys putosi niin alas, etta Tribuwan (opas) keskeytti huiputuksen ja vuorelta poistuttiin valittomasti ennen, kuin tilanne muuttui vaarallisemmaksi. Oli oppaan mukaan ensimmainen kerta, kun B.C.:llakin satoi lunta kesaaikaan. Eli ilmaston lampeneminen taitaa nakya tuossakin......
Sankan lumisateen vuoksi huipulta ei ole juuri kuvamateriaalia tarjolla, mutta vahan alempaa oli tarjolla todella huimia nakymia, joita jossain vaiheessa lisaillaan tanne, kunhan kamerat saadaan Suomeen, purettua ja kuvat editoitua.
Nyt menen takaisin ilmastoituun hotellihuoneeseen suihkuun ja sitten retkikunta menee syomaan. Huomenna lahtee illalla lento Suomeen ja Torstai-aamulla pitaisi koneen olla helsingissa. Ellei tallakin kertaa jouduta odottamaan Finskin bensamittarin korjausta seitsemaa tuntia, kuten menomatkalla...
Delhi out.
maanantai 9. heinäkuuta 2007
Lehissä taas
Palattin aamulla takaisin Lehiin. Reilu kilometri vaellusta alas Stokin kylään, josta ajettiin jeepeillä Lehiin. Perillä käytiin turisteeraamassa ja illalla paikallisella partioleirillä. Nuppi teki tupa, kaappi ja siisteystarkastuksen leirin telttoihin ja sitten paikalle saapui vielä paikallinen kuvernööri aseistetuin henkivartijoin. Olimme kunniavieraina iltanuotiolla, jossa meille esitettiin erilaisia tansseja ja lauluja.
http://picasaweb.google.com/lauri.siivonen/Ladakh/photo#5093796399939147858
Illalla nukkumaan ja aamulla aikaisin Delhiin.
http://picasaweb.google.com/lauri.siivonen/Ladakh/photo#5093796399939147858
Illalla nukkumaan ja aamulla aikaisin Delhiin.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2007
Huiputus
Aamuyöllä 01:50 oli lähtö lamppujen ja kuun valossa kohti huippua. Ensin kiivettiin jo tuttua reittiä jäätikän reunalle. Sitten varusteet kiinni ja lumelle mars. Nousu sujui suht mukavasti muutama sata metriä kunnes alkoi korkeus painamaan. Muutama askel ja lepo. Muutama askel ja lepo. Sitä toistetaan sitten pari sataa metriä ja löytää itsensä korkealta. Huipulla piti kiivetäkkin jonkun verran ja maisemat olivat mahtavat kunnes säiden haltija alkoi kiusaamaan. Ensin kaukana ollut pilvi tulikin lähemmäs ja juuri kun ensimmäiset olivat huipun korkeimmalla kohdalla (reilut 6100 metriä) ja muut 30-60 m alempana, niin alkoi satamaan lunta urakalla. Kuvia huipulta oli turha ottaa ja alaskin alkoi olla kiire kun jäljet hävisivät. Liian helppoa se vuorikiipeily oliskin jos ei säät olisi niin oikukkaat. Onneksi meidän ryhmän varusteet olivat kunnolliset ja alas päästiin kunnialla. Kaikilla nimittäin ei ollut ja silloin oli leikki kaukana.
Alas kiivettiin sankassa sateessa ja matka oli pitkä. Kun päästiin takaisin B.C.:hen, niin voitiin todeta että sielläkin pyryttää. Eli ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan aamua, jolloin lähdetään takaisin alemmas pois lumisateesta ja pakkasesta.
Alas kiivettiin sankassa sateessa ja matka oli pitkä. Kun päästiin takaisin B.C.:hen, niin voitiin todeta että sielläkin pyryttää. Eli ei muuta kuin nukkumaan ja odottamaan aamua, jolloin lähdetään takaisin alemmas pois lumisateesta ja pakkasesta.
Radio Novan haastattelu #3
(Puhelimessa toimittajan kanssa Johanna)
-Siis Himalayan huipulle päästiin?
*Joo, eli me lähdettiin puol kahdelta aamuyöllä. Noitten otsalamppujen kanssa, ja oli ihan hieno semmonen kiiltomato, kun lähdettiin kohoomaan tonne ylöspäin ja sillon oli vielä suhtkoht pilvetön taivas, mutta sitten alkoi pilviä aika paljon kertymään. Jäätikköosuudella mentiin sitten jo hakuilla ja jääraudoilla. Hitaasti, mutta varmasti edettiin, mutta sitten loppujen lopuksi neljä meistä pääsi vaan ihan huipulle asti. Meille keli teki vähän tepposet, ja alkoi hirvittävä lumimyrsky. Loppuporukka komennettiin lähtemään alas päin noin 6000 metrissä, eli minä ja 3 muuta päästiin sitten sinne huipulle ja jouduttiin sitten kyllä ihan heti lähtemään takaisin, että ei siellä kyllä mitään maisemia nähnyt. Mutta hieno reissu oli.
-Oliko Himalaya sellainen, kuin olitte ajatelleet?
*Noh... Erittäin jylhä. Loppujen lopuksi toi nousu oli ehkä hieman vaativampikin, kun oltiin ajateltu. Ja sitten toi hyvin nopeesti vaihteleva keli tepposet, mutta maisemat oli kyllä aivan upeet ja se auringonnousu sieltä vuorten takaa oli kyllä aika uskomaton, ja mielettömän nopeesti loppujen lopuks sitten tuli valosaa
-Siis Himalayan huipulle päästiin?
*Joo, eli me lähdettiin puol kahdelta aamuyöllä. Noitten otsalamppujen kanssa, ja oli ihan hieno semmonen kiiltomato, kun lähdettiin kohoomaan tonne ylöspäin ja sillon oli vielä suhtkoht pilvetön taivas, mutta sitten alkoi pilviä aika paljon kertymään. Jäätikköosuudella mentiin sitten jo hakuilla ja jääraudoilla. Hitaasti, mutta varmasti edettiin, mutta sitten loppujen lopuksi neljä meistä pääsi vaan ihan huipulle asti. Meille keli teki vähän tepposet, ja alkoi hirvittävä lumimyrsky. Loppuporukka komennettiin lähtemään alas päin noin 6000 metrissä, eli minä ja 3 muuta päästiin sitten sinne huipulle ja jouduttiin sitten kyllä ihan heti lähtemään takaisin, että ei siellä kyllä mitään maisemia nähnyt. Mutta hieno reissu oli.
-Oliko Himalaya sellainen, kuin olitte ajatelleet?
*Noh... Erittäin jylhä. Loppujen lopuksi toi nousu oli ehkä hieman vaativampikin, kun oltiin ajateltu. Ja sitten toi hyvin nopeesti vaihteleva keli tepposet, mutta maisemat oli kyllä aivan upeet ja se auringonnousu sieltä vuorten takaa oli kyllä aika uskomaton, ja mielettömän nopeesti loppujen lopuks sitten tuli valosaa
lauantai 7. heinäkuuta 2007
Toinen lepopäivä
Yö meni pyöriessä. Ohut ilma ei oikein antanut kunnollista lepoa ja uni oli katkonaista. Päivällä lepoa ja kiipeilyvarusteiden tarkastusta. Viriteltiin gatorseja, griffoneita ja hakkuja kuntoon. Viimehetken varustevalintoja mietittiin vielä illalla ja sitten pari tuntia lepoa. Unesta ei juuri voinut puhua.
Radio Nova haastattelu #2
(Puhelimessa toimittajan kanssa Jussi N)
Mikäli ryhmä on pysynyt aikataulussa on huippu - Stok Kangri 6150 metriä korkea, todella lähellä.
-Matkan johtaja Jussi Nummelin; Onko vuori valloitettu?
*Ei ole vallotettu. Tänään vielä vaan ollaan oikeestaan odotettu ja kerätty voimia huomista varten, eli aamuyöstä puoli kahden aikaan lähdetään vuoren rinteelle. Eilen käytiin 400 metriä ylempänä kattomassa jäätikön reunalla, että miltä näyttää.
-Matkan päätarkoitus ei ole ollut tämä vuoren valloitus, vaan se, että pääsee näkemään sitä Himalajan upeaa luontoa ja kyliä ja muuta. Se on varmasti ainutlaatuista nähtävää?
*Joo, kyllä ehdottomasti. Tämä oli alusta asti selvä kaikille, että vaellus ja kulttuurin ja luonnon kokeminen on se ykkösjuttu ja siinä sivussa, tai oikeestaan tässä lopussa, nyt sitten kun on mahdollista, niin koitetaan sitten tämä 6150 metriä korkea Stok Kangri huiputtaa. Se on ikään kuin tällaisena mukavana lisänä hyvälle reissulle.
-Mikä on ollut kaunein näky, mitä olet nähnyt tällä reissulla?
*Kauniita näkyjä on ollut tosi paljon. Oikeestaan jokainen laakso, johon ollaan tultu on ollut hirveen erilainen. Mutta ehkä komein näkymä kaiken kaikkiaan on ollut muutama yöllinen tähtitaivas, koska se on 5000:metrissä melko eri näkönen kuin esimerkiksi kotoisessa Etelä-Suomessa, jossa kaupunkien valot häiritsee. Se on tietysti erilainen muutenkin kun on kirkasta ja paljon tähtiä ja linnunrata näkyy komeasti....
-Kuulostaa todella upealta! Mä voisin kuvitella, että siellä on aika useinkin ollut tippa silmässä ja pala kurkussa kun katselee maailman kauneutta....
*Kyllä näin vois sanoa, että tällä hetkellä kun istutaan teltassa, niin näkymä on Indus-joen laakson yli suoraan itään päin 5-6 -tonnisia hupippuja, osa lumisia, osa ei. Periaatteesa jos näkisi (en saanut vuoren nimeä ylös, toim. huom.) näkisi Tiibetin. Eli on kyllä aika massiivista, ja ihminen tuntee itsensä pieneksi....
-Ihan varmasti! Hei, sovitaanko Jussi Nummelin sillä viisiin, että huomenna soitellaan Radio Novasta teille uudestaan, ja silloin se Stok Kangri ilmeisesti on sitten myöskin huiputettu tän reissun kaupanpäällisiksi.
*Kyllä, näin on, ja lopuksi haluan vielä sanoo sellaiset terveiset kaikille kotijoukoille, että tiimi on taas vihdoin kasassa, eli kaikki sairastapaukset on hoidettu ja koko porukka on täällä lähdössä vuoren valloitukseen, eli kaikki hyvin.
Mikäli ryhmä on pysynyt aikataulussa on huippu - Stok Kangri 6150 metriä korkea, todella lähellä.
-Matkan johtaja Jussi Nummelin; Onko vuori valloitettu?
*Ei ole vallotettu. Tänään vielä vaan ollaan oikeestaan odotettu ja kerätty voimia huomista varten, eli aamuyöstä puoli kahden aikaan lähdetään vuoren rinteelle. Eilen käytiin 400 metriä ylempänä kattomassa jäätikön reunalla, että miltä näyttää.
-Matkan päätarkoitus ei ole ollut tämä vuoren valloitus, vaan se, että pääsee näkemään sitä Himalajan upeaa luontoa ja kyliä ja muuta. Se on varmasti ainutlaatuista nähtävää?
*Joo, kyllä ehdottomasti. Tämä oli alusta asti selvä kaikille, että vaellus ja kulttuurin ja luonnon kokeminen on se ykkösjuttu ja siinä sivussa, tai oikeestaan tässä lopussa, nyt sitten kun on mahdollista, niin koitetaan sitten tämä 6150 metriä korkea Stok Kangri huiputtaa. Se on ikään kuin tällaisena mukavana lisänä hyvälle reissulle.
-Mikä on ollut kaunein näky, mitä olet nähnyt tällä reissulla?
*Kauniita näkyjä on ollut tosi paljon. Oikeestaan jokainen laakso, johon ollaan tultu on ollut hirveen erilainen. Mutta ehkä komein näkymä kaiken kaikkiaan on ollut muutama yöllinen tähtitaivas, koska se on 5000:metrissä melko eri näkönen kuin esimerkiksi kotoisessa Etelä-Suomessa, jossa kaupunkien valot häiritsee. Se on tietysti erilainen muutenkin kun on kirkasta ja paljon tähtiä ja linnunrata näkyy komeasti....
-Kuulostaa todella upealta! Mä voisin kuvitella, että siellä on aika useinkin ollut tippa silmässä ja pala kurkussa kun katselee maailman kauneutta....
*Kyllä näin vois sanoa, että tällä hetkellä kun istutaan teltassa, niin näkymä on Indus-joen laakson yli suoraan itään päin 5-6 -tonnisia hupippuja, osa lumisia, osa ei. Periaatteesa jos näkisi (en saanut vuoren nimeä ylös, toim. huom.) näkisi Tiibetin. Eli on kyllä aika massiivista, ja ihminen tuntee itsensä pieneksi....
-Ihan varmasti! Hei, sovitaanko Jussi Nummelin sillä viisiin, että huomenna soitellaan Radio Novasta teille uudestaan, ja silloin se Stok Kangri ilmeisesti on sitten myöskin huiputettu tän reissun kaupanpäällisiksi.
*Kyllä, näin on, ja lopuksi haluan vielä sanoo sellaiset terveiset kaikille kotijoukoille, että tiimi on taas vihdoin kasassa, eli kaikki sairastapaukset on hoidettu ja koko porukka on täällä lähdössä vuoren valloitukseen, eli kaikki hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)